Kipuilua

Lauantai-iltana ollessani tyttöystävälläni Lindalla yökylässä minulle nousi kuume. Lähdin hänen luotaan seuraavana aamuna kotiin sairastamaan (Vaikka hänen luonaan olisin mieluummin ollut. Päätin ajatella kuitenkin hänen muita perheenjäseniään, koska en halunnut tartuttaa heitä.) Kotona kuume nousikin sitten pahimmillaan 40 asteeseen, ja eilen kävin lääkärin pakeilla, kun kuume nousi särkylääkkeen ottamisen jälkeen aina vain uudelleen ja uudelleen (jopa 5 kertaa päivässä.) Lääkärissä toisesta poskesta löytyi poskiontelotulehdus, ja tulehdusarvot olivat jonkin verran koholla. Lääkäri kuitenkin sanoi, ettei poskiontelotulehdus (ainakaan lievänä) koskaan nosta niin korkeaa kuumetta, joten menin keuhkokuvaan. Ai että teki pahaa seistä siinä ilman paitaa, kun tiesi röntgensäteiden kulkevan vartalon läpi... Jos olisi mahdollista, niin välttäisin kaikkea syöpää aiheuttavaa, koska pelkään sitä niin paljon. No, keuhkokuvasta ei löytynyt mitään, joten tulin kotiin pelkän "lievä poskiontelotulehdus" -diagnoosin sekä antibiootin kanssa. Tänään kuume nousi kuitenkin edelleen jopa 39 asteeseen, joten huomenna olisi taas luvassa reissu lääkäriin.

Sairastaminen on raskasta. Olen kestänyt päivittäin  horkka-kuume-kuumeen lasku -vaiheet useita kertoja, mikä selvästi väsyttää elimistöä. Ruoka ei maita. Olen nukkunut ihan liian vähän, mutta silti välillä tuntuu kuin olisin nukkunut koko päivän. Koko ajan janottaa. Yskittää. Särkee. Viluttaa. Ja ennen kaikkea henkisesti vaivaa tietämättömyys siitä, mikä tämä sitkeä tauti tosiaan on. Ja koulun rästityöt painavat päälle. :c

Tämä oli valituspostaus. Toivottavasti seuraavaan postaukseen mennessä olisin jo parantunut... Ja muistakaahan tuo blogikirppis!